Ellen tuo elämään hyvää mieltä

Tuuli Jokivartio: Ellen olisi Ellen. Helsinki: Momentum Kirjat, 2024.

Erityistä tukea tarvitseva, yksinäinen ja koulukiusattu lapsi, rintasyöpä, muistisairaus, sydänsairaus, psykoosisairaus, masennus, pakko-oireet ja kuolema. Voiko näistä aineksista kirjoittaa sympaattisen, hyvää mieltä tuovan romaanin? Kyllä vaan. Sellaisen taitaa Tuuli Jokivartio.

Jokivartion esikoisromaani Ellen olisi Ellen kertoo Ellenistä, psykologista ja psykoterapeutista ja hänen värikylläisestä arjestaan tragikoomisin sattumin. Pieni ydinperhe kasvaa yllättävien sattumien myötä laajennetuksi perheeksi, jossa verisukulaisuus ei määritä sitä, ketkä saman katon alla asuvat ja miten kiintymyssuhteet kehittyvät. Yksinäiset löytävät seuraa ja hyväksyntää, sairaat ymmärrystä ja kannattelua. Parisuhde ei ole sairaille ikäihmisille mahdottomuus.

Opiskelijakuraattori, kirjallisuusterapiaohjaaja Tuuli Jokivartio kuvaa Elleniä työssään psykoterapeuttina varsin osuvasti. Asiakkaiden haasteet ovat monenkirjavia niin kuin kyseisessä työssä on. Teoksen lämpimän humoristiseen sävyyn sopivat paikoin hieman yksioikoiset oirekuvaukset ja hassut sattumat, joissa ammatillisuuden eettisiä rajoja kolkutellaan.

Yhtenä juonteena teoksessa kulkee Ellenin suhde rintasyöpään kuolleeseen äitiin, joka kuiskuttelee intuition äänellä elämänohjeita ja jonka päiväkirjaan tytär tutustuu. Omasta rintasyövästään avoimesti kertonut Jokivartio ammentaa epäilemättä näihin pohdintoihin omista kokemuksistaan.

Kirjan päähenkilö pohtii omia rajojaan: Mihin kaikkeen ihminen voi ja hänen pitää revetä, keistä kaikista huolehtia? Missä menevät kiltteyden rajat? Keitä kaikkia saa rakastaa? Saako ottaa entisen appiukon kotiinsa asumaan ja voiko ystävystyä läheisesti satunnaisen ravintolatuttavuuden ex-puolisoon?

Kirjan kansi on ainutlaatuinen, Noora Toivosen maalaus. Pastellinsävyisessä kuvassa kevään vihreyteen heräävässä kaupungissa kävelee tyylikäs nainen. Jokivartio kertoi kirjan julkaisutilaisuudessa, että kannen vaaleanpunaiset reunat oli kannen suunnittelija siihen laittanut tietämättä kirjan rintasyöpäteemasta. Kuin tarkoituksella siihen tuli mukaan roosanvärinen nauha.

Teos ei ole tyypillistä aineistoa kirjallisuusterapeuttiseen työskentelyyn, mutta siitä voi löytää sellaiseen aineksia. Rintasyöpäkuvaukset sopivat hyvin kyseisen sairauden kanssa kamppaileville tai heidän läheisilleen. Muistisairauskokemuksia peilaaville omaisille kirjasta löytyy peilauspintaa. Kutkuttava on ajatus, että teosta luetutettaisiin psykoterapiaopiskelijoille ajatuksena kuulostella, mitä kysymyksiä se heissä herättää.

Ellen olisi Ellen on lämmin tuulahdus lupauksesta, että jokainen saa olla sellainen kuin on.