Että ehtisi ulos kohtalostaan - kirjallisuusterapiaa Taiteiden yössä

”…että ehtisi ulos kohtalostaan.” Vai onko tärkeämpi sittenkin opiskella Unohduksen yliopistossa?

Kallion kirjaston kaunis kupolisali holvikaarineen muodosti turvallisen pesän, jossa saattoi keskittyä kuuntelemaan niin asiantuntijoita kuin omaa itseäänkin samalla, kun avoimet ovet toivat näkymän alas Porthaninkadulle sekä raikkaan tuulahduksen lähes trooppisen lämpimässä illassa.

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry esittäytyi perinteiseen tapaansa Helsingin Taiteiden yössä 18.8.2022 Kallion kirjastossa, ties kuinka monennen kerran. Noita kertoja yritimme Juhani Ihanuksen kanssa ohjelman jälkeen laskea, mutta emme muistaneet, minne asti ne yltävät.

Illan teemana oli Tomas Tranströmer, runoilija, jonka runot kantavat kauas. Jaana Huldén ja Heli Hulmi esittivät taas kerran vaikuttavan Huldén & Hulmi goes Tranströmer -esityksen, tällä kertaa otsikolla Eläville ja kuolleille. Se sai pohtimaan, miten jokainen putoaakaan omaa reikäänsä, löytää oman polkunsa, kuin Liisa ihmemaassa. Jotain pitää kenties unohtaakin – ja saakin armeliaisuudessaan unohtaa.

Ilta jatkui Hulmin haastattelulla hänen uuden kirjansa Pimeän kynnyksen yli - keskusteluja Tomas Tranströmerin kanssa merkeissä, haastattelijana kirjallisuusterapiaohjaaja Kirsi Virkkunen. Hulmi on kulkenut vuosien matkan Tranströmerin runot mukanaan ja kirjoittanut tästä esseeromaanin, jossa tunnetun Nobel-runoilijan ja vankilapsykologin runot nivoutuvat kiinnostavalla tavalla hänen omaan elämäänsä ja pohdintoihinsa. Kirja näyttäytyi matkana sisään päin, lukijan johdatuksena omiin sisäisiin matkoihinsa. Näinhän kirjallisuusterapeuttisesti antoisa kirja parhaimmillaan toimii. Hulmi kertoi Tranströmerin runojen kannatelleen häntä vaikeissa elämänvaiheissa. Ne voivat toimia lohtuna monelle näinä epävarmoina aikoina, joita elämme.

Haastattelusta jatkettiin luontevasti kirjoitusharjoitukseen. Kirjallisuusterapiaohjaaja Kirsi Marttinen aktivoi meidät kaikki nostamaan kassista katkelmia Tranströmerin runoista ja kokoamaan niistä uusiorunoja. Tämä todisti sen, miten vanha tuttu harjoitus muotoutuu yhä uudelleen uusiin tilanteisiin. Oli erityisen suuri ilo havaita, miten nuoret aikuiset innostuivat harjoituksesta, työstivät aiheita keskittyneesti kupolisalin ikkunalaudoilla istuen ja lukivat niitä rohkeasti ääneen.

Lopuksi esiteltiin kahta uutta kirjallisuusterapiakirjaa, jotka ovat keväällä ilmestyneet Basam Booksin kustantamina. Minä esittelin yhdessä Terhikki Linnainmaan kanssa toimittamaani kirjaa Omia sanoja etsimässä. Johdatus vuorovaikutteiseen kirjallisuusterapiaan, joka on nimensä mukaisesti peruspaketti aiheesta, harjoituksia ja kirjavinkkejä unohtamatta. Juhani Ihanus esitteli kirjaansa Terapeuttinen kirjoittaminen, joka tuo aiheisiin syvyyttä. Molemmat kirjat ovat Duodecimin vanhojen kirjojen uudistettuja laitoksia. Ihanuksen kirjassa on myös täysin uusia artikkeleita, mm. luontokirjoittamisesta ja meditatiivisesta kirjoittamisesta.

Runoilla ravittuna ja kiitollisena kohtaamisesta tuttujen ja tuntemattomien kanssa oli hyvä jatkaa matkaa lämpimään iltaan.

KUVASSA: Kirsi Virkkunen haastattelee Heli Hulmia. Kuva: Silja Mäki